Kirjoittajasta – About the writer

For English, please see below

Pierre LePâtissier on itseäni huolettomampi alterego – avoimempi versio minusta, joka ei arkaile jakaa ajatuksiaan ja löytöjään julkisesti. Yhteistä meille on kuitenkin intohimoinen suhtautuminen niihin herkkuihin, jotka ovat syntyneet lähinnä sokerin, voin, munien ja jauhojen kohdatessa toisensa, ja joiden reseptit ovat jalostuneet mestareiden ja kotileipurien käsissä eri puolilla Eurooppaa viime vuosisatojen aikana. Toisin sanoen olemme persoja kaikelle makealle ja vietämme mielellämme aikaa kahvipöydän ääressä, mutta meitä kiinnostaa myös miten nämä herkut ovat saaneet alkunsa, mitä ne pitävät sisällään ja millaisia eri versioita näistä leivonnaisista on kehitetty.

Tästä innostuksesta voin syyttää omaa äitiäni, jonka pulla- ja kakkutaikinan makuun pääsimme jo varhain. Niinikään perheen parissa on aina arvostettu kotona tehtyjä leipomuksia puhumattakaan juhlissa tarjottavien herkkujen määrästä. Tästä kunnian saavat isoäitimme, joiden kahvipöydissä ei tarjottu vain yhtä torttua ja pullapitkoa – sen seitsemää sorttia leivonnaisia -leivontakirja taisikin löytyä sekä kotoa että mummolasta, ja tuosta luvusta taidettiin pitää kiinni kirjaimellisesti. Löytyypä perheestä myös ammattilainen, sillä isoisä päätyi aikoinaan töihin leipomoon.

Itsekin pohdi samaa vaihtoehtoa aikoinaan, mutta oppivuodet kuluivat lähinnä erilaisia teorioita ja tutkimuksia käsittelevien opusten parissa ja leipominen jäi harrastukseksi.

Työpäivät kuluvat kokouksissa ja tietokoneen ääressä; vapaa-aikana yritän parhaani mukaan viettää aikaa keittössä ja keittokirjojen parissa. Tästä syntyneitä kiloja karistelen kuntosalilla.

Haaveilen isommasta keittiöstä, perheen ja ystävien kanssa vietetyistä sunnuntaipäivällisistä sekä omasta puutarhasta ja paluusta tien päälle moottoripyörän selässä.


 

Pierre LePâtissier is my funnier alter ego – a more open version of me, who doesn’t pussyfoot around and likes to share his thoughts and discoveries on a public platform. What we both have in common, though, is a passionate relationship with any delight born out of the marriage of sugar, butter, eggs and flour, anything that master chefs and home bakers have refined by hand anywhere in Europe over the past few centuries. In other words we’re both greedy when it comes to anything sweet and we like having coffee (and cake). We also both like to know where these treats came from, what they have in them and how different versions of these baked delights have developed.

I can blame my mother for my enthusiasm. We were introduced to her buns and batter at an early age.  That’s why we’ve always had a healthy respect for home baking, not to mention the great quantities of treats we found at family celebrations. Our grandmothers deserve the credit for this: their coffee table was always replete with more than one cake and pleated loaves, as well as any number of different pastries. There were baking books at home and my grandmother’s house and you knew you had to stick to what was in them word for word. We also had a professional in the family: my granddad once ended up working in a bakery.

Why not be a professional baker yourself? Well, in my student years I focussed on theoretical and research books and baking remained a hobby.

At work I attend meetings and sit behind a computer, so in my free time I try my best to spend time in the kitchen with my cookbooks. The kilos I put on there I try and work off at the gym.

I’d love to have a bigger kitchen, spend Sundays with friends and family, have my own garden and be able to get back in the saddle on my motorbike.