Blogista – Blog info

For English, please see below

Kotona kirjahyllyssä oleva pieni puinen laatikko muistuu mieleeni aina sillon tällöin, ja joskus kun on aikaa istua kirjoituspöydän ääreen, avaan sen ja käyn läpi sen sisältämiä aarteita. Suurin osa niistä on pino mustavalkoisia kuvia: joukko niityllä istuvia ystäviä joskus 20-luvulla, kaverukset valmistautumassa hiihtoretkeen, nuorimies eri kuvissa Viipurin kaduilla, myöhemmin sama henkilö asepuvussa ja 50-luvun otoksissa leipomossa ahertamassa. Harvaan kuvaan on merkitty keitä kuvassa on tai missä ja milloin se on otettu. Tuossa laatikossa on myös sotilaspassin, partakoneen ja muiden pienten esineiden lisäksi kasa pieniä muistivihkosia ja paperinpalasia, joille on käsin kirjoitettu erilaisia reseptejä.

Jo varmaankin kymmenen vuoden ajan olen miettinyt, että jonain päivänä minun pitäisi selata nuo kaikki reseptit ja kokeilla mitä niistä syntyisi. Tämän sijaan olen ostanut valtavan määrän leivontakirjoja ja – lehtiä – minun kun on vaikea lähteä kirjakaupasta ostamatta mitään. Tilanne on kuitenkin helpottunut vai pitäisikö sanoa, että olen joutunut ojasta allikkoon, sillä nyt kierrän antikvariaatteja ja kannan niistä kotiin 1800-luvun keittokirjoja, 20-luvun konditoriakirjoja, sodan jälkeisiä kotitalousoppaita ja ties mitä opuksia, joiden mennyt maailma kiehtoo fraktuurallaan, erilaisella kielellään ja menneen maailman piirroksillaan.

Ruoan ja ruoanvalmistuksen historiaan perehtyneet henkilöt voisivat todennäköisesti kertoa mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten keittokirjat kuvastavat aikansa maailmaa: perhe-elämää, sosiaalista järjestystä, kaupunkielämää ja niin edelleen. Ehkä tässä matkan varrella teen havaintoja myös tästä ja saan kosketuksen jollain tavalla menneeseen, mutta keskityn itse resepteihin ja kokeilen mitä niistä syntyy.

Kuppikakkujen tekemisen jätän muille.

Minä etsin täällä reseptejä ja makuja, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet unholaan tai ohjeita, jotka eivät ole koskaan saavuttaneet suurta suosiota Suomessa. Samalla ehkä saan vihdoin järjestettyä isoisän reseptit ja tuotua ne päivänvaloon.

 


 

Every now and then my mind wanders to the small wooden box on the bookshelf at home, and sometimes when it’s time to sit down and start writing, I open it and look through the treasures within. There’s a big stack of black and white photos: a group of friends sitting in a meadow at some point in the 1920s, friends preparing a skiing trip, a young man in the streets of Viipuri – Vyborg, the same man later in uniform labouring away in a bakery in the 1950s. Only a few of the photos have a name, place or date on them. The box also contains a soldier’s passport, a razor and other small items, as well as a heap of small notebooks and bits of paper with various hand-written recipes.

I’ve been thinking for a good ten years now that one day I should look through all these recipes and find out how they’d turn out. Instead I’ve bought a huge number of baking books and magazines, as I find it very hard to leave a bookshop empty-handed. Things have changed slightly now. Well, I should say that I’ve actually jumped out of the frying pan into the fire, because I now trundle from one second-hand bookshop to the next and cart off cookbooks from the 19th century, patisserie books from the 1920s, post-war home-economic guides and goodness knows how many tomes that beguile with their Gothic script, foreign languages and drawings from a by-gone age.

People who’ve delved into the history of food and food preparation would probably have some very interesting stories to tell as to how cookbooks portrayed the world at any given time: family life, the reigning social order, urban life, and so on and so forth. Maybe on this journey I’ll gain an insight into all of this and somehow connect with the past. But first and foremost I’ll be focusing on the recipes and seeing what I can bring to life.

I’ll let others make cupcakes.

I generally look for recipes and flavours, which for one reason or another, have fallen into oblivion, or that never became very popular in Finland. I’d also like to finally put my grandfather’s recipes into some sort of order and shed some light on their contents.